Jobs (2013)

But no Steve

Ashton Kutcherin tähdittämä Steve Jobs elämäkertaelokuva on jotain, minkä olisin saattanut kuumehoureissani kehitellä. Ashton muistuttaa Jobsia kutakuinkin yhtä paljon kuin minä muistutan Ashtonia. Koska jaan syntymäpäivän Steven kanssa, koen olevani oikeutetumpi näyttelemään tuota häntä, kuin Kelso, siis Ashton. Elokuva on kuitenkin olemassa ja ainakaan toistaiseksi Aaron Sorkinin käsikirjoitusta ei ole minulle lähetetty luettavaksi koe-esiintymistä varten.

Jobsin pilkkaaminen olisi helppoa, elokuva kärsii niin isoista vaivoista, ettei sitä tulla varmasti näkemään elokuvaklinikalla. Se on täynnä sellaisia elämäkertaelokuvien kliseitä, että kyse on melkein parodiasta. Elokuvassa on aivan oikeasti kohtaus, jossa Jobs laittaa paitaa housun sisään, kuin kyse olisi jostain syvällisestä muodonmuutoksesta. Olin hieman pettynyt, kun elokuvassa ei ollut kohtausta, vuoden 1989 Batmanin tyyliin, jossa Steve vetää poolopaitansa päälleen, kiristää valkoisten lenkkarien nauhoja, nostaa farkut liian korkealle, laittaa pyöreät lasit silmilleen ja astuu esiin varjoista, dramaattisen musiikin pauhatessa.

Ashton on näyttelijänkykyjensä äärirajoilla imitoidessaan Kermittiä, joka leikkii Steve Jobsia. Hänelle kyse on selvästi hirvittävän tärkeästä projektista, joka on kuitenkin ollut pakko saada nopeasti purkkiin ja markkinoille, ennen kuin Sony julkaisee oman, Walter Isaacsonin elämäkertaan perustuvan, Steve Jobs elokuvansa. Minulla on paha aavistus, että parhaaksi aihepiiriä käsitteleväksi elokuvaksi nousee Justin Longin tähdittämä iSteve ja Pirates of Silicon Valley pysyy huonohkona kakkosena. Jobsin sijoituksen voinee jokainen itse päätellä.

Steve Jobs oli hyvin ristiriitainen persoona, mikä on kiertoilmaus sille, että hän oli kusipää. Isaacsonin kirja maalaa muotokuvan miehestä, jonka elämästä kertovalla elokuvalla pitäisi olla enemmän yhteistä There Will Be Bloodin kanssa, kuin I Walk the Linen. Jobsin persoonallisuudessa oli paljon synkkiä piirteitä ja Jobs sivuuttaa ne olankohautuksella. Hän on välillä vähän ikävä, mutta se on okei, koska hän on rakentamassa maailman arvokkainta yritystä. Elokuva on Apple-fanin elokuva, Apple-faneille. Yleisö tietää miten tarina menee, joten juoni on lähinnä pelkkää suuren menestyksen pohjustamista. Ashtonin Jobs puhuu repliikeillä, jotka muistuttavat mainoslauseita ja käyttäytyy kuin olisi lukenut käsikirjoituksen etukäteen.

Visionäärin kuvaaminen elokuvassa on aina hyvin vaikeaa ja sitähän Jobs nimenomaan oli. Hänestä ja hänen yrityksensä tuotteista saa kukin olla mitä mieltä haluaa, kysehän on kuitenkin vain elämää helpottavista laitteista, ei mistään kuolemanvakavista asioista. Jobsilla kuitenki oli sellaista näkemystä mitä muilta puuttui, vaikkei itse mikään Pelle Peloton ollutkaan.

Elokuvana Jobs on todella huono. Se näyttää televisiomaiselta, sellaisella lattealla perinteisellä tavalla, jota nykyään ei näe huippudraamasarjoissa lähes lainkaan. Pientä budjettia ei osata käyttää luovasti hyödyksi, vaan lopputulos on yritys tehdä perinteinen suurmies-elokuva, tympeimmällä mahdollisella tavalla.

Steve Jobsin elämäntarinan kautta olisi mahdollista tarkastella yhdysvaltalaista yhteiskuntaa tarkemmin ja sitä mikä on heidän (ja pitkälti nykyään myös meidän) käsityksensä menestyksestä. Ihminen voi käyttäytyä miten huonosti tahansa, kunhan hän onnistuu luomaan jotain menestyksekästä. En itse pidä sitä välttämättä huonona tai hyvänä asiana, mutta sen pohtiminen olisi elokuvassa huomattavasti mielekkäämpää, kuin vain wikipediasta napattujen kohokohtien filmaaminen. Elokuvan pitäisi nousta aihepiirinsä yläpuolelle ja käsitellä jotain Applea suurempaa tarinaa. Samalla tavalla kuin There Will Be Blood kertoo pinnallisesti öljybisneksestä ja oikeasti siitä, miten loputon menestyksen jano syö ihmisen sisältä päin.

Jobsin vertaaminen yhteen kaikkien aikojen parhaista elokuvista (ainakin omasta mielestäni) on julmaa, mutta täysin oikeutettua. Varsinkin, kun se kertoo todellisesta ihmisestä, joka eli ja kuoli omien periaatteidensa mukaan.

kuva-18

Pidän itse Steve Jobsista paljon, koska hän oli epämiellyttävä ja jääräpäinen ihminen, joka raivosi kaikille, jotka eivät ymmärtäneet hänen visioitaan. Siinä on jotain mihin useimmat luovien ihmisten kanssa työskennelleet ihmiset voinevat samaistua tai ainakin ne, jotka ovat yrittäneet johtaa sellaisista koostuvaa porukkaa. Samalla hän on myös varoittava esimerkki siitä, miten ei pitäisi liikaa luottaa siihen, että on aina oikeassa ja olisi hyvä ottaa toiset ihmiset huomioon, vaikka se tapahtuisikin lopputuloksen kustannuksella. Steve Jobs ansaitsee paremman elämäkertaelokuvan.

 

 

Mainokset
Kategoria(t): "The worst idea in the long sad history of bad ideas", Elokuva-arvostelut Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s