Samaa paskaa aina vaan

”Miksi Breaking Badin piti mennä niin synkäksi?”
”Miksi Game of Thronesissa kuolee päähenkilöitä?”
”Miksi Don Draper ei enää tee mitään?”
”Miksi Bond ei enää vitsaile?”
”Miksi tämänkin bändin piti muuttaa tyyliään?”

Kaikki yllä olevat kysymykset olen kuullut elävässä elämässä, en välttämättä keskusteluissa, joissa olen ollut itse osallisena. TV-sarjojen tasonlaskusta olen kuullut valitusta niin usein, että Breaking Badin tilalle voi laittaa melkein minkä tahansa sarjan.

Breaking Bad loppui, muodosti oikein hienon tarinakokonaisuuden. Walter White kävi läpi synkän muutoksen ja lopulta yritti pelastaa edes vähän siitä mitä oli jäänyt jäljelle. Vince Gilligan kertoi hahmon tarinan pitkällä kaavalla, jättäen hyvin vähän, jos lainkaan, tilaa tyhjäkäynnille. Bryan Cranston uskoi sarjassa olleen jäljellä vielä yksi kausi, mutta Gilligan oli toista mieltä. Sarja lopetettiin turhia pitkittämättä.

Ihmisten valitus sarjojen muuttumisesta ”huonoksi” tai oudoksi saattaa olla osa laajempaa ilmiötä. Joillekin sarja on hyvä kun se noudattaa samaa kaavaa loppuun asti, hieman asetelmia muuttaen, kunnes se lopulta kuolee pystyyn. House on tästä oikein malliesimerkki. Housen jaksoissa oli niin ennustettava kaava, että sarjan viimeiset kaudet olivat lähes piinallista katsottavaa. Ennustettavuus on tietysti turvallista, mutta sitä varten voi katsoa Columboa. Tarinankertojien taiteelliset pyrkimykset asetetaan kyseenalaisiksi heti kun tapahtuu jotain yllättävää tai erityisesti sellaista, mikä rikkoo sarjan perusasetelman. Housessa kaavaa muutettiin aina juuri sen verran, että yleisö pysyi kiinnostuneena. Se oli omanlaistaan taidetta, muutetaan hieman, mutta ei silti muuteta ollenkaan. Oletan useimpien pikaruokaketjujen luottavan samaan strategiaan.

Mad Men on helppo tiivistää pariin lauseeseen. Kaikki haluavat olla Don Draper, mutta Don Draper ei halua olla kukaan. Tämä on sarjan perusdynamiikka ja toiminut ilmiömäisen hyvin. Donin ei tarvitse olla sarjassa kuin läsnä, mutta hänen passiivisuutensa on viesti jo sinänsä. Ne jotka ovat hylänneet sarjan, koska ”siinä ei tapahdu mitään”, voivat katsoa vapaasti jotain muuta, vaikkapa Sons of Anarchya. Sonsiin saa lisäulottvuuksia laskemalla monestiko mikäkin kohtaus tapahtuu sairaalassa. Ne olivat kalliit lavasteet ja niitähän on käytettävä.

Tämä on oikeastaan täysin turhaa marmatusta, koska ihmiset pitävät mistä pitävät, eivätkä taiteelliset ratkaisut aina voi miellyttää kaikkia. Turvallisen ja kaavamaisen perään kuuluttaminen on silti masentavaa, koska sitä on tarjolla niin hirvittävän paljon.

 

Mainokset
Kategoria(t): "Voi saakeli tätä elämää!" Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s