Riddick: ”What kind of Freudian nightmare is this?”

Riddick on kuin Alien, ilman mitään tyylitajua tai kunnon käsikirjoitusta. Alienissä on uskomattoman rikasta symboliikkaa, joka ampuu yli juuri oikealla tavalla, muttei koskaan tunnelman kustannuksella. Riddick yrittää jatkuvasti vakuutella, ettei tässä nyt ole mitään kummallista. Päähenkilö pakenee seksuaalista ahdistustaan ensin pulloon, sitten erämaaplaneetalle ja joutuu samalla jättikokoisten kikkelien jahtaamaksi.

Riddick ilmeisesti kruunattiin jonkin sortin kuninkaaksi edellisessä osassa ja nyt kuninkaalliset velvoitteet ovat käyneet sietämättömiksi. Näitä velvollisuuksia kuvastamassa ovat neljä naista, jotka janoavat Vin Dieselin esittämän Riddickin rakkautta. Parempi ratkaisu on lähteä litomaan, tekosyynä on etsiä Furya nimistä planeettaa. Furia on luultavasti se paikka minne Fast & Furious-elokuvat sijoittuvat.

Furiaa ei löydy, mutta Riddick hylätään kurjalle erämääplaneetalle, jolla hän löytää henkisen tasapainon. Tasapainoa ei kestä kauaa kun selviää, että kun planeetan pinta kastuu, esiin nousevat hirviömäiset, kovin falliset, olennot, jotka syövät kaiken tieltään. Riddick joutuu kutsumaan planeetalle joukon palkkionmetsästäjiä, jotta voi napata kyydin turvallisempiin maisemiin. Palkkionmetsästäjiä tulee peräti kaksi tiimiä, joiden edesottamuksia seurataan niin pitkään, että katsoja unohtaa kenen elokuvasta oikein oli kyse.

Kun palkkionmetsästäjät saavat Riddickin kiinni, hänet kahlitaan, mutta kohtauksen tarkoitus on vain antaa hänelle tilaisuus käydä dialogia vihollistensa kanssa. Hirviöt ovat jo saavuttaneet heidät, joten selvitäkseen on kaikkien puhallettava yhteen hiileen. Riddick heittää Katee Sackhoffin esittämälle palkkionmetsästäjä naiselle muutaman väkinäisen kommentin siitä, mitä hän naiselle aikoo tehdä. Diesel päästää lauseet niin monotonisesti, ettei niiden taustalla olevaa tunnetta pysty tulkitsemaan. Ne ovat täysin irrallaan kaikesta mitä elokuvassa muuten on siihen mennessä tapahtunut, mutta ne leimaavat Sackhoffin esittämän hahmon Riddickille, joten tämä on tavallaan nyt suojassa.

Mikä Riddickistä tekee niin kiehtovan elokuvan, on sen oletettavasti tahattomat piilomerkitykset. Se on melko vaatimattomalla budjetilla toteutettu sci-fi seikkailu, jossa ei ole okein mitään omaperäistä, mutta se silti maalaa päähenkilöstään hyvin erikoislaatuisen kuvan. Riddickin kokema seksuaalinen ahdistus on verrattavissa lähes samaan kuin vuoden 1981 mestarillisessa Possession-elokuvassa, jossa perhe hajoaa kun vaimo alkaa vehdata lonkerohirviön kanssa. Valitettavasti se ei kuitenkaan koskaan saavuta samaa tietoisuuden tasoa, joten katsoja on jumissa keskinkertaisen tarinan kanssa.

Oman tulkintani mukaan Riddick on kertomus aseksuaalista miehestä, joka pakenee yhteiskuntaa, joka vaatii häntä olemaan seksuaalinen.

Mainokset
Kategoria(t): Elokuva-arvostelut, HLBTIQ Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s