Levyt joita haluan kuunnella

Oskari Onninen kirjoitti uudessa Rumbassa levyistä joita ei halua kuunnella. Hän lisäsi taas muutaman rivin siihen fyysisten medioiden muistokirjoitukseen, jota on kirjoitettu kohta vuosikymmen.

Oskari voi kuunnella tai olla kuuntelematta mitä haluaa, kolumni oli ihan kivasti kirjoitettu, enkä takerru sen sisältöön sen enempää. Muusiikkia työkseen kuuntelevien ihmisten levykokoelmat ovat yleensä paisuneet niin valtaviksi, että ymmärrän hyvin miksi he toivottavat Spotifyn ja iTunesin kaltaiset palvelut tervetulleiksi. Kuten Tom Scharpling varmaan toteasi ”More power to them.”

Minulla CD:t ovat jääneet lapsipuolen asemaan. Edellisen muuton jälkeen niiden lajittelu tuntui pakkopullalta, muttei niitä voinut kellariinkaan hylätä. Ne päätyivät hyllyyn, niin korkealle, että ne yhtä hyvin voisivat olla kellarissa. Niistä luopuminen tuntuisi silti sulalta hulluudelta. Miksi?

En luota digitaalisiin palveluihin. En ollenkaan. Samasta syystä kuin Roope Ankka (Barksin, ei Rosan) pitää rahansa rahasäiliössä, minä pidän kiinni fyysisistä äänitallenteistani. Sitten kun Spotify riitaantuu jonkun levy-yhtiön kanssa ja palvelusta katoaa kokonainen joukko artistien katalogeja, samaan tapaan kuin elokuvaklassikoita Netflixistä. Itunes on hieman vakaampi, mutta en ole mitenkään valmis laskemaan sellaista henkireikää kuin musiikki pelkän tietotekniikan tai yritysten välisen synergian varaan. Imacini kovalevy pamahti puolitoista vuotta sitten ja Timemachinesta huolimatta, musiikkikirjaston palauttaminen oli raskas ja vaivalloinen prosessi.

Spotify on erinomainen palvelu uuden musiikin löytämiseen ja älypuhelimessa se tarkoittaa, ettei tarvitse kasata valtavia albumilistoja, kun yrittää ennustaa mitä musiikkia mahdollisesti haluaa kuunnella kun on liikkeellä. Mikä tosin on aika turha huoli, koska kuuntelen musiikkia lähes yksinomaan kotona tai lenkillä.

Eräs Helsinkiläinen levykauppias sanoi, ettei koe omistavansa levyä ennen kuin se on hänellä vinyylinä. Olen itse vähän samoilla linjoilla, minun on helpompi keskittyä levyyn kun kuuntelen sitä LP:nä. Saman ilmiön olen kokenut myös kirjojen kanssa. Painettu kirja tosin on kevyempi silmille kuin kindle tai ipad, joten siinä kyse on myös puhtaasti lukumukavuudesta. Vinyylissä on lisäksi se kiva lämmin ääni, joten tietenkin se kuulostaa paremmalta, ainakin minusta.

Olen itse käynyt läpi sen vaiheen, että yritän kasata kotiini jotain kaikenkattavaa popmusiikkimuseota. Se on nykyään järjetöntä, koska kaikki on kuitenkin niin helposti saatavilla. Olennaisempaa on, että ne kulttuurituotteet, joilla on minulle henkilökohtaista merkitystä, pysyvät saatavillani. Tietenkin haluan niiden mieluiten olevan sellaisessa formaatissa, joka ei ole riippuvainen isojen yritysten hyvästä tahdosta.

Olen varmasti dinosaurus (kuten maskottinikin), mutta en tiedä miksi tilaa vievät kulttuurituotteet ovat niin hirvittävän vaarallisia. Ne ovat sisustuselementti siinä missä taulut, veistokset tai tarkoin valitut huonekalut. Samalla tavalla myös omaa kokoelmaa pitää pystyä kuratoroimaan niin, ettei se hallitse omistajaansa. Oma levykokoelmani ei ole ylittänyt kahta tuhatta nimikettä, vaikka liki kymmenen vuotta sitten se näytti vääjäämättömältä. Syy ei ole vain huonoista levyistä luopumisessa ja kriteerien tiukentumisessa, vaan myös kiinnostuksen jakamisesta muiden taiteiden kesken.

Tähän, kuten useimpiin muihinkin asioihin elämässä, löytyy sopiva dialogi Star Trekistä.

Captain Jean-Luc Picard: I must have seen this ship hundreds of times in the Smithsonian but I was never able to touch it.

Lieutenant Commander Data: Sir, does tactile contact alter your perception of the Phoenix?

Captain Jean-Luc Picard: Oh, yes! For humans, touch can connect you to an object in a very personal way, make it seem more real.

Lieutenant Commander Data: I am detecting imperfections in the titanium casing… temperature variations in the fuel manifold… it is no more ”real” to me now than it was a moment ago.

Mainokset
Kategoria(t): "Kai mä tykkään tästä musiikista mitä mä soitan", "Voi saakeli tätä elämää!" Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s