Her

Her kertoo miehestä joka rakastuu tietokoneensa käyttöjärjestelmään. Määrittelemättömään lähitulevaisuuteen sijoittuvassa maailmassa tietotekniikasta on tullut erottamaton ja arkinen osa elämää. Markkinoille lanseerataan ensimmäinen keinoälyllä varustettu käyttöjärjestelmä, jonka luvataan epäsuorasti korjaavan kaiken mikä ostajan elämässä on pielessä. Niinhän mainoksilla yleensä on tapana.

Joaquin Phoenixin näyttelemä Theodore Twombly käy läpi avioeroa. Hänen vaimonsa on jo muuttanut pois, mutta Theodore viivyttelee avioeropaperien allekirjoittamisessa. Työkseen hän kirjoittaa kirjeitä muiden ihmisten puolesta ja työskentelee toimistossa, joka kilpailee tyylikkyydessään Sterling Cooper Draper Pricen toimitilojen kanssa. Pomona hänellä on Chris Pratt, joten elokuvan kuvaama tulevaisuus on siis utopiaa.

Theodore Twombly ei ole kovin mukava päähenkilö. Hän on epäsosiaalinen ja vaivaannuttava, koko käyttöjärjestelmään rakastuminen on ymmärrettävää, mutta myös säälittävää. Keinoäly on (ainakin aluksi) turvallinen kohde tunteille, koska sillä ei ole samanlaista itsenäisyyttä kuin oikealla ihmisellä.

Twomblyn ex-vaimoa, Catherinea, näyttelee Rooney Mara, joka on Joaquin Phoenixiä yli kymmenen vuotta nuorempi. Tämä antaa katsojalle käsityksen siitä minkälainen avioliiton on täytynyt olla. Catherinen näytetään takaumissa työstävän graduaan ja väitöskirjaansa, joten voisi kuvitella, että pari on ollut tahoillaan hyvin eri elämänvaiheissa. Theodore mahdollisesti jo työelämässä, kun Catherine vasta ottaa ensiaskelia omalla urallaan. Heidän välinen suhteensa ei vaikuta kovin tasapainoiselta, vaikka katsoja joutuukin rakentamaan käsityksensä siitä pitkälti vain Theodoren muistikuvien pohjalta. Kun Catherine vihdoin on kasvokkain entisen aviomiehensä kanssa, tulee selväksi, ettei suhde ollut mikään onnela ja Theodorella oli suunnattomia vaikeuksia nähdä vaimoaan tai ketään muutakaan seurustelukumppaniaan monimutkaisena ja itsenäisenä toimijana. Omien tunteiden ilmaisusta puhumattakaan.

Theodoren ainoa oman ikäinen potentiaalinen kumppani on samassa talossa asuva Amy (Amy Adams), jonka hän on tuntenut opiskeluajoista lähtien. Päähenkilön varsinainen tarina ei ole keinoälyyn rakastuminen ja sen seuraamusten kanssa eläminen, sama on tapahtunut elokuvan maailmassa muillekin, joten hän ei ole tässä suhteessa mitenkään erityinen. Spike Jonzen elokuvista tämä saattaa olla hänen parhaansa. Her ei pursua räiskyviä ideoita ja se on rytmiltään hyvin rauhallinen. Aikaisemmat Jonzen elokuvat ovat olleet erinomaisia, mutta niistä on usein puuttunut se jokin, mikä houkuttelisi palaamaan niiden pariin uudelleen. Her saattaa vaikuttaa elokuvalta, jonka juoni on hölmö, mutta se käsittelee hienovaraisesti kärjistettynä niitä ilmiöitä, mitä teknologia kehittyessään tuottaa.

Her on erityisen hyvä esimerkki siitä, että Sci-fi ei ole genre vaan miljöö.

Mainokset
Kategoria(t): "Take me to the movies - I like to sit in the dark", Elokuva-arvostelut Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s