Vuoden 15 parasta albumia ja viisi huomionarvoista kappaletta

Levyjen järjestys on satunnainen, joten lista ei mitenkään laita niitä paremmuusjärjestykseen. Hyvää musiikkia julkaistiin tänä vuonna aivan tolkuton määrä ja oli kieltämättä hirvittävän vaikea jättää Cliff Martinezin The Knick pois tältä listalta, mutta ei kai tässä ole tilaa useammalle soundtrackille. Veikkasin helmikuussa, että St. Vincentin levy on vuoden paras levy. Arvaus kyllä piti paikkansa, mutta aivan yhtä upeita levyjä tulkin sitten kuin liukuhihnalta.

 

1. St. Vincent – St. Vincent

St. Vincent muistuttaa Talking Headsia parhaalla mahdollisella tavalla. Laulut ovat selkeästi tästä ajasta, mutta samalla ajattomia. Yhteys kyseiseen bändiin ei tule vain siitä, että St Vincent on tehnyt yhteistyötä David Byrnen kanssa, vaan niistä huomioista, joita hän kappaleissaan tekee, samalla tavalla laulut ovat myös yhtälailla tanssittavia. Marc Maron ilmaisi asian kutakuinkin seuraavasti: ”voin kuvitella näiden kappaleiden soivan niissä siisteissä baareissa, missä en koskaan nuorena käynyt.”

 

2. Hans Zimmer – Interstellar

Zimmerin elokuvamusiikit eivät aina ole täysosumia ja harvoin samanlaisia tapauksia kuin Cliff Martinezin, mutta tällä kertaa hän löi kaikki kilpailijat laudalta intensiivisella ja liikuttavalla työllään. Tunnelma vaihtelee kireästä toiveikkaaseen ja sitten ahdistuneeseen, usein hyvin nopeasti, kuulijaa säästelemättä. Uskon, että ne jotka eivät pitäneet elokuvasta, eivät luultavasti pidä tästäkään. Harvoin soundtrack on näin vahva teos vain itsenään.

 

3. Deerhoof – La Isla Bonita

La Isla Bonita on jotain ahdistavan ja riemukkaan väliltä. Vähän kuin juhlat joissa ei tunne oikein ketään, eikä voi olla ihan varma miten ilta oikein lopulta päättyy. Koskaan ei kuitenkaan ole tylsää. Olen kuunnellut levyä etupäässä kasetilta (hipsulia, so sue me) ja tämä kuulostaa kuin se olisi tarkoitettu tuohon vähän tunkkaiseen ja hauraaseen formaattiin. Näitä kappaleita voi olla vaikea vihellellä, mutta se joka siihen pystyy on täysin vapaa tekemään niin.

 

4. MOMUSMCCLYMONT – Two

Momuksen ja David McClymontin toinen yhteinen albumi on jälleen erinomainen. Myrkyllistä nostalgiaa ei kuitenkaan tällä kertaa käytetä samanlaisena katalysaattorina, vaan levyllä pääsevät ääneen Momuksen luomat enemmän tai vähemmän poliittisesti epäkorrektit hahmot. McClymontin ansiosta Momus voi rauhassa rellestää yliakateemisten ideoidensa kanssa, niin sanoituksissa kuin musiikissakin, vailla huolta kuulijan huomion herpaantumisesta. Yhteistyö Orange Juicen entisen basistin kanssa on tullut juuri oikealla hetkellä, sillä Momus oli hiljalleen katoamassa omaan yliyrittämiseen, sellaiseen joka toisinaan lamaannuttaa akateemikot kun pitäisi luoda jotain uutta.

 

5. Timber Timbre – Hot Fuzz

Joka levyllä hieman parantunut Timber Timbre on tehnyt käytännössä virheettömän levyn, vaikkei aikaisemmissakaan ollut paljoa pielessä. Keinotekoisen vanhanaikainen äänimaailma tekee biiseistä aavistuksen aavemmaisia, muttei koskaan kellahda hölmön puolelle. Hot Dreams on juuri sitä mitä etiketissä lukee. Kuten unet, se tuntuu tutulta, muttei ole koskaan aivan täysin todellista.

 

6. Luke Haines – New York in the ’70s

Haines on ilmeisesti päättänyt tehdä vain teema-albumeja nykyään. Tällä kertaa hän vie kuulija aikaan ja paikkaan, jota yksi jos toinenkin on ihannoinut. Hänen kappaleensa ovat yhtä aikaa muotokuvia kuin maisemamaalauksia.

 

7. Gim Kordon – Ei ole helppoo

Gim Kordonin ensimmäisellä keikalla vuoden 2012 Kuudennessa aistissa oli jotain taianomaista. Sellainen keikka, jota muistellessa hierotaan puristi-partaa tyytyväisenä, vaikkei kunnon partaa pystyisikään kasvattamaan. Albumi tuntuu siltä kuin bändillä olisi hirvittävä kiire vapauttaa nämä pop-rock mestariteokset. Gim Kordon on mitä parhain esimerkki siitä, että kokemus on eduksi myös musiikissa. Levyn rosoinen ja demomainen äänimaailma on laulujen kannalta paras mahdollinen ratkaisu.

8. The War on Drugs – Lost in the Dream

”Joulupukin parta oli valkoisempi kuin War on Drugsin keikka.” War on Drugs kiikkuu varmaan kaikilla vuoden huippulevyjä kertaavilla listoilla, mutta syystä. Se tuo mieleen positiivisella tavalla Rod Stewartin Tonight I’m Yours -albumin ja siinä on juuri oikea määrä tuttuja elementtejä. Tämän bändin keikalla eräs ranskalainen hipsuli tanssi kuin ei kestäisi biisin hienoutta. Biisi mikä sai tämän aikaan löytyy tässä ja oikeassahan se tyyppi oli.

 

9. A Winged Victory for the Sullen – Atmos

Tämä levy on vain yksinkertaisesti kaunis, bändin hupsusta nimestä ei kannata välittää. Tuo mieleen Brian Enon kauneimmat hetket, mutta ei koskaan katoa taustalle, vaan vaatii kuuntelijan olemaan läsnä.

 

10. Eno & Hyde – High Life

Brian Enon ja Karl Hyden toinen levy vuonna 2014 on kuin tupla-LP:n toinen, pirteämpi puoli. En muista milloin Brian Eno olisi viimeksi tehnyt näin hienon albumin. Koska tämä levy ilmeisesti tuotettiin eräänlaisena sivutuotteena, se on edeltäjäänsä Some Day Worldia vapautuneempi, joka ei sekään ollut lainkaan huono.

 

11. Owen Pallett – In Conflict

Owen Pallett on taas yksi artisti, joka näyttää julkaisseen huippualbuminsa vuonna 2014. In Conflict suorastaan tursuaa upeita kappaleita, samalla Pallett on vapautuneempi kuin koskaan. Levy tuntuu lähes nolostuttavan henkilökohtaiselta, jopa silloinkin kun sanoitukset eivät antaisi aihetta tuntea sillä tavalla.

 

12. Jukka Nousiainen – Huonoa seuraa

Räjäyttäjät ovat jotain aivan uskomatonta livenä, mutta levylle heidän taikansa tuntuu tarttuvan huonohkosti. Heidän laulaja/kitaristin soolo-levyllä onkin taikaa senkin edestä. Levyä kuunnellessa ei voi kuin ihmetellä miten vuonna 2014 voi ilmaantua jotain näin yksinkertaisen hienoa. Toki tässä ihmetyksessä on taustalla myös oman musiikkimaun muuttuminen *köh* hankalaksi. Levyn ensimmäinen puoli on niin nerokas, että B-puoli tuntuu jo pieneltä pettymykseltä, kunnes sekin voittaa puolelleen. Tältä kai kuulostaa se paljon puhuttu ”oikea” rock & roll, mitä helvettiä se sitten tarkoittaakin.

 

13. Ben Frost – A U R O R A

Frostin musiikki on parhaimmillaan kuin tilataideteos. Tämä levy ottaa tilan haltuun ja muokkaa äänillä siitä jotain uutta ja tunnistamatonta. Melodiat avautuvat hiljalleen ja pilkahtavat vaimeina pintaan kun sitä vähiten odottaa. Frost vie kuulijan välillä todellisille epämukavuus alueilla korvaa särkevillä piipityksillä, mutta kokemus on niin palkitseva, että teokseen reagoi lähes fyysisesti.

 

14. Scott Walker + Sunn O)) – Soused

Pelkäsin tämän olevan katastrofi, siis Lulun (Lou Reed ja Metallican yhteinen katastrofi). Vanhempi, kovin taiteellisessa vaiheessa uraansa oleva taiteilija ryhtyy raskaan bändin kanssa yhteistyöhön. Tuloksena oli kuitenkin jotain odottamatonta. Saan näppylöitä muskelikitaroista ja uhoamisesta, mutta Scott Walkerin levy on aina tapaus. Tilaisuuden antaminen kannatti, koska yhdistelmä on fantastinen. Aivan kaikkein synkimpiin vesiin Soused ei kuitenkaan vie, kenties juuri siksi levyä on hieman kevyempi kuunnella kuin muita Walkerin viime vuosikymmeninä julkaisemia mestariteoksia.

 

15. Beck – Morning Phase

En ihan oikeasti uskonut Beckin pystyvän tähän. Varsinaisesti hän ei koskaan ole ollut huono, mutta silti tämä tuli yllätyksenä. Kevyt, mutta silti uskomattoman monisävyinen albumi antaa jokaisella kuuntelukerralla jotain uutta, kenties juuri näennäisen yksinkertaisuutensa takia.

 

 

Viisi kappaletta joita ei löydy listan albumeilta, mutta ansaitsevat erityismaininnan

1. Ariel Pink – ”Picture Me Gone”

2. Nicole Atkins – ”Girl You Look Amazing”

3. Eno & Hyde – ”Satellites”

 

4. Trentemøller – ”Halt and Catch Fire – Main Titles”  

5. Real Estate – ”Crime”

Mainokset
Kategoria(t): "Kai mä tykkään tästä musiikista mitä mä soitan", Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s